Teatterin tehtävä

Saint-Simonin kaltaiset utopistisosialistit esittivät, että taiteilijoiden pitää ryhtyä uuden yhteiskunnallisen todellisuuden etujoukoksi (avant garde). Se luo ihanteet, joiden toteuttamiseen teollinen tuotanto antaa mahdollisuuden. Aikanaan tuo vaikutti varmasti vain mielikuvituksen lennolta, mutta sen pohjalle rakentui ajoittainen ja epävarma mutta ilmeisen kestävä liitto. Jos taiteellinen etujoukko ja vallankumoukselliset ovat Saint-Simonista lähtien tunteneet outoa yhteenkuuluvaisuutta, niin syynä on, että molemmat ovat aavistaneet kätketyn totuuden: maailma on meidän tekoamme, ja voisimme aivan hyvin tehdä siitä toisenlaisen. Tässä mielessä lause ”Kaikki valta mielikuvitukselle” ilmaisee vasemmiston olemuksen.

Mitä varten teatteria tehdään? Mitä teatterintekijöiden päässä oikein liikkuu? Onko ajatus esitystaiteen ja yhteiskunnallisen elinvoimaisuuden eturintaman yhtäläisyydestä lopullisesti vanhentunut?

Totuusradiossa puhutaan teatterin tehtävästä ja esitystaiteen mahdollisista tulevaisuuksista 8.3.2010 klo 22–24. Keskustelijoina teatterintekijät Hili Iivanainen, Ossi Koskelainen ja Mikko Kanninen. Uusinta kuullaan 12.3. samaan aikaan. Ohjelma on kuunneltavissa myöhemmin muiden lähetysten tavoin ohjelma-arkistossa.

Jos kuuntelet maanantain suoraa lähetystä, kuuntele netitse osoitteessa http://www.uta.fi/media/suora/moreeni/totuusradio.html ja esitä kysymyksiä/haasteita/kommentteja/vastineita keskustelijoille kommentoimalla tätä artikkelia.

Amatöörit! (ensi-ilta Tampereen ylioppilasteatterissa sunnuntaina 14.3.2010)

http://mikkokanninen.com/

seksi seksi seksi seksi JA seksi (ensi-ilta Teatteri Telakalla perjantaina 12.3.2010)

Ennakkotiedoista poiketen 15.3. ei kuulla Talousradion toista osaa. Tämän sijasta kuullaan työn feminisoitumista käsittelevän trilogian ensimmäinen osa. Työn feminisoitumisesta keskustelevat Anna Kontula ja Jussi Vähämäki. Ohjelman toimittaa Lotta Tenhunen. Talousradion toinen osa kuullaan 22.3.

Mainokset

7 responses to “Teatterin tehtävä

  1. Visio, missio, arvot

    Visio

    Tampereen Teatteri on menestyvä, taiteellisesti ja toiminnallisesti osaava taideyhteisö, joka korkealaatuisella, monipuolisella ja yleisöä kiinnostavalla ohjelmistollaan sekä yhä kunnianhimoisemmalla ja ammattitaitoisemmalla henkilökunnallaan saavuttaa pysyvän sijan myös uusien katsojien sydämessä.

    Missio

    Tampereen Teatteri tarjoaa yleisölleen kiinnostavaa, vahvaa, vakuuttavaa ja valloittavaa teatteria, jota leimaa sen tekijöiden korkeat taiteelliset tavoitteet ja rakkaus teatteritaidetta kohtaan. Sen jokainen esitys jättää taitavan ja tunnistettavan jäljen – Tampereen Teatteri.

    Arvot

    Tampereen Teatterin aatteellinen perusta pohjaa taideajatteluun, jonka tehtävänä on heiluttaa korkealla humanismin lippua.

    * perinne
    * laatu
    * luovuus
    * joukkuepeli

    http://tampereenteatteri.captesting.net/index.php?mid=12&pid=26

  2. Miksi on ensi-iltoja? Mitä ohjaajan pitäisi tehdä? Missä on teatterin paikka? Kenelle teatteria tehdään? Mikä on teatterin tekijöiden keskinäisen vallan suhde?

    Parametrit: kuulostaa kovasti viewpointsilta.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Viewpoints

  3. Jöns Nussbaum

    Voisivatko teatterin ammattilaiset kertoa, mikä on poliittisen teatterin tila Suomessa ja onko esim. haikuja Brechtiin ollut ajankuvan vuoksi ilmoilla? Mikä on ylipäätään eeppisen teatterin tila tällä hetkellä ja minkä arvoisena se nykytutkimuksen valossa näyttäytyy?

  4. Täydellinen Älykääpiö

    Kysyisin Koskelaiselta, mitä hän lisäisi luterilaiseen jumalanpalvelukseen?

  5. Täydellinen Älykääpiö

    Kiitoksia lähetyksestä.

  6. Teatterin ei tarvitse mielestäni rajoittua ulkoiseen teatteriin. Väitän, että meissä jokaisessa elää sisällämme potentiaalisena oma sisäinen teatteri. Ihminen on kummallinen eläin, ainut itseään ja elämäänsä tulkitseva. Muutokset näissä itsetulkinnoissa muovaavat sitä, keitä me olemme ja millaisiksi olemme muuttumassa. Kieli sekä heijastaa että muokkaa havaintojamme. Suhteemme teatteriin, erilaisten tulkintojen leikkiin, voi olla apolloninen, järkeen perustuva, dualistinen, subjekti-objekti suhde: Katselemme teatteria ikään kuin ulkopuolisina arvioijina, jolloin emme salli itsellemme heittäytymistä sen tarjoamaan hypnoottiseen vuorovaikutussuhteeseen. Suhteemme teatteriin voi olla myös tätä jälkimmäistä, dionysolaista: Ihminen antautuu paradoksien maailmalle, jossa ei ole enää subjektia eikä objektia. Tällöin teatteri on ihmisen mieleksi ja kehoksi jakavan jaottelun ylittävää näyttelijöiden ja yleisön välistä vuorovaikutusta, joka luo uutta yhteisöllisyyttä, kollektiivista ja yksilöllistä minuutta ja samalla se muokkaa tulevia kokemuksiamme.
    Teatteri välittää sen, mikä meissä on ikuista, siihen, mikä meissä on uutta. Se voi olla eräänlainen väliaine, jossa koko historiaton, ajaton, inhimillisyytemme lepää.
    Dionysolaisessa teatterissa voimme tuntea itsemme hetkittäin kokonaiseksi, koska siellä naamiot on siirretty näyttämön roolihahmoille, jolloin meidät näkijät on riisuttu alastomiksi. Näyttämöllä tapahtuva teatteriesitys on muuttunut ikään kuin osaksi katsojan sisäistä teatteria, jolloin kielletytkin tunteet ovat luvallisia. Ehkä siksi voimme saavuttaa teatterissa näitä yli-inhimillisiltä tuntuvia tietoisuuden laajenemiskokemuksia, epifaneja. Mielestäni teatteri ja Jumalanpalvelus ovat lähisukulaisia ja ne voivat toteuttaa itse asiassa samaa tarkoitusta omalla tavallaan. Kummankin tavoitteena voidaan ajatella olevan ihmisen rajojen ylittäminen ja yliyksilöllisten ja henkisten kokemusten saavuttaminen. Ehkä monet tämän päivän ihmisistä juuri taidekokemuksissa kykenevät Jumalanpalvelusta paremmin koskettamaan sitä mikä meissä on ikuista ja pyhää.

  7. Uuden ilman kielletty teatterin totuusmanifesti

    Raha. Hätävara. Kyllä teatteri on siinä jotain hävinnyt kun talousjohtaminen on tullut yhteiskunnallisen tehtävän sijalle valtion tukemissa teatterimuodoissa. Talousjohtajat ovat viime vuosien aikana tulleet isoissa taloissa teatterinjohtajien tilalle. Tämä on vallitseva tendenssi, johon sisältyy yleinen yhteiskunnassa oleva ajatus, että kaikki on mitattavissa ja laskettavissa ja raha on tähän hyvä mittari. Mutta taiteessa raha ei merkitse mitään. Finessoituneempaa rahan kahinaa, dolby spiikkereihin isolle näyttämölle.

    Puolue. Aina konservatiivinen. All Tomorrow’s Parties. Kaikki puolueet ehkä Perussuomalaisia lukuun ottamatta on teatterimyönteisiä. Ei ihme, että teattereiden ohjelmistot näyttävät samoilta. Rankempia kohtauttamisia brutaalimmissa saunailloissa näille eri puolueiden mahdolliselle yhteiselle puolueelle, joka voisi tukea kiellettyä teatteria.

    Keho. Teatterin tekemisen keskus. Tämä esto tämä esto tämä esto. Ylikiipeämistä varten.

    Näyttämö. Jonkinlainen kuva kansasta. Sen on oltava rikkoutunut ääni. Play, push play.

    Identiteetti. Muuttuu ympäristön mukana. Relativisti, opportunisti ja mitä sen jälkeen. Joukkovoiman perusyksikkö.

    Traditio. Hyvä, tuskallinen, Kathakali.

    Kokeilu. On löydettävä rako narsismin ja pakonomaisuuden välistä. Myöhemmin korvattava kokemuksella. Inhimillisesti mahdotonta.

    Haaveet. Selviytymismekanismi. En harrasta. Arja Havakka ja Lokki.

    Taide. Blääh. Lupa. Tekosyy.

    Todellisuus. Kulttisana. Materiaali. Me ollaan tässä.

    Totuus. Kulttisana isolla koolla. Ei oo. Vallankäyttöä.

    Rehellisyys. Tie helvettiin ja niin edelleen. Ja aina löytyy skitsokulma. En ymmärrä kysymystä.

    Marginaali. Sivun laidassa oleva lyijykynällä piirretty viiva. Pitäs olla kunnolla kun on, jos semmosta on. Ihan välttämätöntä, kaikelle, mitä aiotaan myöhemmin myydä isoille porukoille. Marginaali on hataran hyväksymistä.

    Kollektiivisuus. Vaatii aikaa. Sille on avauduttava. Voi olla myös pakko, väärä imperatiivi väärässä paikkaa. Korvat on aina putsattava. Voi olla mahdollisuus luvan antamiselle.

    Terveys. Kulttisana. Olennaisuus riippuu käyttökohteesta. Kaurapuuroa punaisella maidolla ennen kuin lähtee amok-juoksuun.

    Epäsosiaalisuus. Johtuu usein väärinymmärtämisestä tai väärästä ympäristöstä. Ylisosiaalisuus vaatii näissä työtehtävissä usein myös orgaanisen epäsosiaalisuuden. Suhteessa terveyteen välillä tarpeellinen valinta.

    Rakenne. Rakkaus asioiden järjestystä kohtaan. Tärkeä tietää, tuntea ja kyseenalaistaa, miettiä suhteessa kaikkeen muuhun ympäröivään. On luotava hyvät suhteet näyttämömiehiin ja lipunmyyjiin.

    Valta. Jotta minua ei kumottaisi heti. Täytyy oikeasti miettiä sitä kriittisesti kun sitä on. On rehellisempää myöntää se kuin sanoa että sitä ei ole. Voi olla rakenteeltaan luuppimainen. Vallankäytön tavat voivat olla itseään toistavia kierteitä.

    Avantgarde. Tuomittu epäonnistumaan. Tuomittu paragardeksi. Se atrain johon kala osuu, kun se pomppaa mitään tietämättömänä vedestä.

    Ihmisyys. Muutoksen alla. Eläimiä näyttämölle (ei pelkästään Kirkkopellon harjoitteiden kautta). Koneita. Ihminen on ihmiselle susi.

    Alkuperäisyys. Nainen on primitiivi. Vallankäytön väline. Ja vallaton mahdollisuus.

    Teatterin tehtävä. Vakoilla itseään ja muita. Pohtia meitä, isolla linssillä, aina. Noise (kuuntele radiolähetyksen viimeiset 3 minuuttia).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s